Kuka, mikä tai mitä on autenttinen itsesi?

Puhun paljon autenttisesta itsestä - siitä, kuinka havainnoimalla, kyseenalaistamalla ja kuorimalla pois arkiselle minälle tyypillisiä ominaisuuksia ja ajatus- ja käytösmalleja on mahdollista tavoittaa kokemus oman itsen eräänlaisesta perusolemuksesta.

Ajattelen, että tuo perusolemus on jokaisen elävän olennon yksilöllistä ydinenergiaa, joka ei kuitenkaan ole staattista tai yksiulotteista vaan pikemminkin uniikki sekoitus tietynlaisia energioita, jotka lopulta ovat peräisin samasta tietoisuuden lähteestä kuin kaikki muukin energia. Käytän tuosta perusolemuksesta usein myös sanaa “sielu”.

Kuinka sitten voi tunnistaa, mikä on autenttista itseä? Mistä tunnistaa oman sielun?

Olemme useimmiten tottuneet määrittelemään itsemme ensisijaisesti identiteettimme ja persoonallisuutemme kautta. Esimerkiksi jos minua pyydetään kertomaan itsestäni, mainitsen todennäköisesti alkuun nimeni, ikäni, asuinpaikkani ja toisinaan mahdollisesti sukupuoleni.

Kuvailen mitä luultavimmin sitä, millaista työtä teen, millainen olen temperamentiltani, mistä pidän ja mistä taas en pidä. Saatan kertoa, millainen tekeminen sujuu minulta luontevasti, mitkä asiat ovat minulle tärkeitä ja mitkä asiat puolestaan tuottavat minulle hankaluuksia tai saavat vereni kiehumaan.

Tämä kaikki on minulle sitä, kuinka autenttinen itseni siinä hetkessä ilmaisee itseään. Mutta se kaikki ei ole yhtä kuin autenttinen itseni.

Autenttinen itseni on minulle nimittäin jotain paljon laajempaa ja syvempää kuin persoonani piirteet tai ulkoiset ominaisuuteni.

Autenttinen itseni ei varsinaisesti ole 35-vuotias nainen Suomesta. Se ei myöskään ole minkään tietyn ammatin, yhteiskuntaluokan tai poliittisen katsantokannan edustaja. 35-vuotias nainen Suomesta on pikemminkin avatar, jonka kautta autenttinen itseni on tällä kertaa valinnut kokea elämää ja ilmaista itseään.

Autenttinen itseni on minulle jotain, joka ulottuu ajan, paikan ja muodon tuolle puolen.

Tunnistan autenttisen itseni erityisen hyvin kesäkuisessa aamuauringon valossa, joka siivilöityy vaaleanvihreiden koivunlehtien lävitse.

Tunnistan autenttisen itseni sinitiaisessa, joka lennähtää uteliaana sirkuttamaan terassin kaiteelle.

Tunnistan autenttisen itseni jäniksessä, joka juoksentelee sinne tänne niityllä kukkien keskellä. Tunnistan autenttisen itseni myös niissä kukissa, joiden keskellä jänis juoksentelee.

Tervehdin autenttista itseäni, kun avaan parvekkeen oven ja anna raittiin tuulen viedä mukanaan kaiken raskauden ja tunkkaisuuden huoneesta.

Jos yritän kuvailla sanoin autenttista itseäni, on se jotain sellaista kuin ilo, luova leikki, seikkailu, oppimishalu ja tiedon jakaminen. Tiedän sen siksi, että ilman näitä ominaisuuksia ei ole minua.

Voin aina vaihtaa asuinpaikkaa, työnkuvaani, ulkonäköäni, mielipiteitäni, tottumuksiani ja tapojani ja olla silti autenttinen itseni. Tilanteet ja jopa ihmiset ympärilläni voivat vaihtua ja voin silti olla autenttinen itseni. Voin kohdata vastoinkäymisiä, pettymyksiä, menestystä ja menetyksiä ja olla silti autenttinen itseni. Minun ei tarvitsisi olla edes ihminen ja voisin silti olla autenttinen itseni.

Mutta jos en voi ilmaista sitä, mitä pohjimmiltani olen, sieluni yksinkertaisesti tukehtuu.

Jos haluaa tutkia omaa autenttista itseä tai selvittää, onko sellaista ylipäätään olemassa, on kaivauduttava pintaa syvemmälle. On ensin riisuttava pois kaikki, minkä ajattelee olevan “minä”, ja katsottava, mitä jää jäljelle. On matkattava kaikkien lukemattomien pyörteiden ja virtausten alapuolelle, sinne, mistä kaikki saa alkunsa ja mihin kaikki päättyy.

Ainoa vihje, jonka voisin autenttista itseä etsivälle antaa, on että se on kuin lähde, joka pulppuaa sisältä ulospäin.

Se, että on autenttinen, oma itsensä tekee elämästä samaan aikaan helpompaa ja vaikeampaa. Sielun tarpeita ja valintoja voi joskus olla hankalaa perustella muille, mutta itsen kanssa oleminen sujuu huomattavasti mukavammin silloin, kun antaa itsensä olla sitä, mitä on.

Autenttisen itseni tunnistaminen ja tunteminen auttaa minua paitsi tekemään hyvinvointiani tukevia valintoja myös hellittämään joistain arkisen minäni, avattareni, haasteista ja kipukohdista. Kun avattareni epäilee omaa tarkoitustaan, autenttinen itseni muistuttaa siitä.

Autenttisen itseni tunteminen tarjoaa toisenlaisen, armollisemman näkökulman kaikkeen siihen kärsimykseen, jota todistan päivittäin. Kun ankkuroin käsitykseni itsestäni arkisen identiteettini sijaan autenttiseen itseeni, ankkuroin itseni ikuisuuteen. Paradoksaalista kyllä, se helpottaa minua elämään tässä hetkessä, tässä todellisuudessa.

Autenttisen itsen tunnistaminen auttaa minua muistamaan, että yhtä vähän kuin autenttinen itseni on statukseni, saavutukseni tai se, mitä peilistä näkyy, on kukaan muukaan pohjimmiltaan sitä. Kun tiedän itseni olevan syvemmältä olemukseltaan jotain muuta kuin mielialanvaihteluni ja päähänpinttymäni, on helpompaa nähdä myös muiden ihmisten rasittavien piirteiden, ärsyttävien mielipiteiden ja raivostuttavien tapojen taakse. On helpompaa nähdä se valo, joka on jokaisessa meissä.

Sillä sitä minä ajattelen jokaisen meistä lopulta olevan: valon leikkiä äärettömyydessä.

Rakkaudella,

Tiia